lauantai 29. maaliskuuta 2014

Mielipidekirjoitus.


Turhauttaa.
Ihmiset ympärillä. Puolitutut, läheiset, ihmiset joiden pitäisi olla tuttuja mutta jotka kuitenkin ovat kovin vieraita. Se syvemmän kontaktin puute joka tuntuu leimaavan aika suurta osaa nykymaailman arvoistakin.

Turhauttaa se, etten mä tunne niitä ihmisiä, jotka mun pitäisi tuntea. Tai tunnen, tavallaan. Tiedän ehkä lempiruoan, lemmikin nimen, koulutuksen, ammatin, lempivärin, toivelomamatkan määränpään. Kevyitä, pieniä, kivoja, vaivattomia ja yleisiä asioita. Jutustelua päivän säästä ja julkkisjuoruista.

Mutta kun mä kaipaisin jotain enemmän. Mä kaipaisin mielipiteitä! Ja ei, mielipiteenä mä en pidä kommentteja "hyi" tai "ihq". Mä tahtoisin kuulla kannanottoja, vahvoja ajatuksia ja perusteluja niille. Mä tahtoisin mielipiteistä ja ajatuksista kumpuavia avoimia ja hyväksyviä keskusteluja.

Mä olen välillä niin väsynyt kaikkeen siihen small talkiin mitä suomalaiset ei muka osaa mutta mitä suomalaisetkin harrastaa esimerkiksi somessa vaikka huru mycket. Musta ei vaan enää tunnu että sosiaalinen elämä mitenkään täyttyisi siitä että sivelee asioiden pintaa hyvänpäiväntuttujen kanssa.


On toki viihdyttävää joukolla kauhistella teinivaimon hameenmittaa tai kerätä lynkkausmielialaa eläinrääkkääjistä kertovan uutislinkin alle. Eläinrääkkäys ON paha asia, mutta tarkoitan tässä sitä että kaikkihan asiaa paheksuvat, mutta keskustelu aiheesta tahtoo yleensä olla olematonta.Enkä mä tahdo dissata small talkia kokonaan. Pikkuhöpinälle on useinkin aikansa ja paikkansa. Mä puhun nyt siitä mistä tuntuu olevan suurempi puute. Mun mielestäni pikkuhöpinä on vallannut jo ehkä liikaakin tilaa ihmisten välisissä kontakteissa.

Mielipiteitähän ne pienet mielipiteetkin toki ovat. Mielipide on se, mitä ajattelet viihdeuutisista. Mielipide on myös se, miten suuressa arvossa pidät vaikkapa ruokaa tai merkkituotteita. Mielipide voi pienenä piiloutua vaikka miten vähäpätöiseltä tuntuvaan asiaan niin ettei niitä välttämättä edes tiedosta. Mutta miksi pienetkin mielipiteet tuntuu joskus olevan vaikea sanoa ääneen? Miksi monia mielipiteitä ei osaa perustella? Onko niitä pieniäkään koskaan miettinyt tarkemmin vai onko asiasta tiettyä mieltä vain koska "niin on aina ollut" tai "ei se sillein kosketa mua"?

Mä tahtoisin enemmän kannanottoja sellaisiin asioihin, joihin kaikki eivät sano "kamalaa" tai "oi ku ihanaa", sellaisiin asioihin jotka on ehkä vähän vaikeampia ja jotka ehkä vaatisivat vähän pidempiä kommentteja ja isompia keskusteluja. Asioita joista itsellä voi olla vahva mielipide ja siitä huolimatta voi ymmärtää toisenkinlaisen kannan ja ehkä oppiakin asiasta uutta keskustelun lomassa.


Missä on keskustelut rakkaudesta ja polygamiasta, tasa-arvosta, eutanasiasta, ravintosuosituksista, salaliittoteorioista, arvomaailmoista, pinnallisuudesta ja kulisseista, intohimoista, abortista, politiikasta...? Juuri niistä asioista joista helposti vaietaan ehkä juuri siksi että ne ovat isoja aiheita ja aiheuttavat suuria tunteita.

Miten voi oikeasti tuntea toisen ihmisen jos ei tiedä toisen mielipiteitä? Miten omat mielipiteet voi koskaan muuttua, kasvaa ja kehittyä jos ei koskaan kuule eriäviä näkökantoja ja perusteluja niille? Miten sä voit tuntea itses jos sä et tunne mielipiteitäsi? Mulla on henkisesti vahvempi olo kun mä tunnen itseni mielipiteitäni myöten. Kun tiedän miksi ajattelen asioista niinkuin ajattelen ja miksi regoin niinkuin reagoin. Ei kaikki mullekaan tietenkään aina päivänselvää ole, mutta sekin on yksi elämän hienouksista ettei elämä tai ihminen ole koskaan valmis! Sitä voi aina opettaa, kasvattaa, rakentaa, viilata ja hioa.

Ei mielipiteen perustelu aina helppoa ole - ja siinä sen hienous piileekin. Kun sulla on perustelut, ei sun mielipidettä voi kukaan kokonaan lytätä. Aina voi tietysti olla eri mieltä. Mutta kun sä osaat perustella asiasi, sä olet myös miettinyt sitä suuremmin ja syvemmin, ja se on sulle selkeämpi. Silloin on helpompi käsitellä asiaa myös muilta kanteilta, kun on jo omaa kantaansa tullut pyöriteltyä ja makusteltua.

Suuremmat ja syvällisemmät keskustelut ei ehkä ole niitä helpoimpia, mutta mä uskon että ne antaa kaikista eniten.


En mä sano että itse olisin kovin suuriääninen kannanottaja tai maailmaa muuttava aktivisti, mutta kyllä mä aina välillä mielipiteeni kerron ja silloin kyllä toivon että mua myös kuunnellaan. Olenko mä sen takia kärkäs jos mä kerron ajatukseni ääneen? Olenko ääri-ihminen jos mulla on jostain asiasta mielipide? Onko matalaotsaista olla eri mieltä kuin enemmistö - tai entäs samaa mieltä?

Sekin on mua havahduttanut tähän mielipideasiaan, että mielipiteen kertominen tuntuu usein saavan ihmiset ajattelemaan ettei hyväksy muita näkökantoja ollenkaan. Mutta eihän se normaalien avomielisten ihmisten kesken niin voi olla? Eihän? Miksi se, että kertoo mielipiteensä asiasta tarkoittaisi sitä ettet hyväksy toisen mielipiteen kannattajia? Yhtä lailla lihansyöjä voi hyväksyä vegaanin, uskovainen ateistin ja hetero homon - ainakin sivistyneessä seurassa. Ei siis eriävät mielipiteet tarkoita sitä ettei hyväksyisi toista ihmistä.

Toinen asia joka mua harmittaa ihmisissä ja mielipiteissä on se, että mielipiteen ääneen sanomiseen liitetään usein se yksi ihmistyyppi joka katsoo oikeudekseen kertoa ääneen mielipiteensä vaikka se ei auttaisi ketään, ei aiheuttaisi keskustelua tai jopa loukkaisi jotakuta tiettyä ihmistä. Tiedättehän - nämä ihmiset jotka perustelevat loukkauksensa sillä että ovat rehellisiä ja suorapuheisia. Aiheutuuko siitä kuitenkaan kenellekään mitään positiivista jos sanot työkaverillesi hänen näyttävän lihavalta/nälkäkurjelta/mieheltä/naiselta? Jos sanot jonkun harrastuksen tai intohimon olevan typerää? Jos sinun mielestäsi jonkun tietty luonteenpiirre olisi vähemän toivottava? Mielipiteen kohteelle tulee luultavasti paha mieli, eikä kumpikaan osapuoli opi asiasta mitään. Tarkoituksellinen mielen pahoittaminen ei ole koskaan ok, ja siinä menee raja siinä onko mielipiteen kertominen ääneen ok vai ei. Tämä nyt meni vähän sivuraiteille, mutta oli mainittava koska nuo kovaääniset pahansuiset ihmiset tahtovat joskus olla etunenässä kertomassa mielipiteitään, ja tahdon korostaa etten puhu tässä tekstissäni nyt heistä.

Niin paljon kuin tällä hetkellä mun mielestäni mielipiteet on tekojen lisäksi se, mikä hyvin pitkälti määrittelee ihmisen (toim.huom. Jos olet eri mieltä, niin tästä voisi kummuta loistelias keskustelu! :) ) niin mielipiteiden ei pitäisi estää ihmisten toimeen tulemista. Lukiovuosina (antiikin ajalla) mun paras luokkakaverini oli seurakunta-aktiivi helluntailainen, itse taas olin kettutyttö-pakana ja maailmankatsomuseroista huolimatta meillä oli hirmu kivaa yhdessä. Juotiin teetä, kuunneltiin vuorotellen mustaa ja valkoista metallia ja keskusteltiin elämästä - uskonnostakin. Kumpikin oli ok toisen täysin erilaisen mielipiteen kanssa.

Pointti on se, että voi ymmärtää omistaan eriäviä mielipiteitä vaikka oma ajatus asiasta olisikin vahva. Maailma ei ole mustavalkoinen, eikä sitä ole mielipiteetkään. Miksi olisi vaikeaa ymmärtää erivärisiä mielipiteitä? Ja jos niiden ymmärtäminen tuntuu vaikealta, niin olisi hyvä edes hyväksyä ne. Mielipiteethän voi pitää sisällään mitä vain asioita maasta taivaaseen ja kvarkeista galakseihin, ja ihmisen elämä on kuitenkin niin laaja aihealueiltaan - miten siis yksi kaikkeudesta erotettu mielipide voi joskus aiheuttaa niin suuren muurin ihmisten välille?


Jos mä olenkin tämän kasvukauteni aikana kasvanut fyysisesti vain vähän, niin henkisesti mä olen kasvanut sitäkin enemmän. Mä tunnen itseni paremmin kuin koskaan, tiedän mitä haluan ja mitä en - ja sen myötä mulla on myös asioista mielipiteitä. Mä en ole "ihan kiva"-ihminen, enkä halua ollakaan. Eikä mun kaikki mielipiteetkään ole "ihan kivoja" ja joku voi niistä vaikka hermostuakin, mutta silloinhan pohja keskustelulle on taas valmiina! Kun mä tiedän mitä asioista ajattelen, on mulla myöskin perusteet tehdä päätöksiä ja ymmärtää miksi teen mitä teen. Mulla on esimerkiksi mielipiteeni siitä, millainen on mun ihanneihmiseni ja tokihan silloin itse pyrin käyttäytymään siten kuin mun mielestäni hyvä ihminen käyttäytyy.

Mä tahtoisin että jokainen voisi sanoa mielipteensä ilman, että tarvitsee pelätä tulevansa lytätyksi. Toivoisin tietyllä tapaa kovaäänisempiä ihmisiä! Tahtoisin, että vaikka mielipide määrittelee osan ihmisestä niin osattaisiin nähdä myös muut kantit ja kulmat ihmisestä. Tahtoisin vahvojen mielipiteiden käyvän keskustelua keskenään. Mä en kaipaa väittelyä enkä sitä että toisen mielipide yritetään kumota, mä kaipaan asioiden pyörittelyä ja vaivaamista. Mikä on mahtavampaa kuin tajuta itselle täysin yllättäen, ettei ole koskaan ajatellut asiaa toisen kertomalta kantilta!

Tämä nyt oli ehkä aika abstrakti aihe meuhkata tekstiksi. Mutta mulla oli tarve kertoamun mielipiteeni mielipideasioista.

Mitä mieltä sä olet?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja? Ajatuksia? Ruusuja tai risuja? Anna tulla :D