Neljäs luukku eli lettuja, mietintöjä joulun hengestä ja mun pikkumuskelit.

Aamusta tein pitkästä aikaa protskulettuja. Tällä kertaa päätin maustaa ne joulun mauilla - ja toimi aivan loistavasti! Mausteita vaan saa laittaa yllättävän paljon, tietenkin oman maun rajoissa :)

Lautasella ruppanammat on öljyssä kuumemmalla paistettuja ja vaaleenruskeat siloset kaverit on kookosöljyisiä :)

Lettuihin tuli:
*4 munaa
*1 banaani
*4 kukkurallista rkl suklaapudding-jauhetta
*1/2 dl vettä
(*hippunen leivinjauhetta, mutta multa se oli loppu. Kuka ääliö muuten laittaa tyhjän purkin kaappiin?)
*1tl vaniljaa
*1,5tl kanelia
*1tl kardemummaa
*1tl neilikkaa
*1tl pomeranssia

Kaikki ainekset sauvasekoittimella pehmeäksi taikinaksi ja paistamaan. Pikkulettupannun koloihin (mitäneon?) laitoin noin ruokalusikallisen taikinaa. Paksumpi kasa kestää hyytyä aika kauan ja siinä vaiheessa pinta voi olla jo kuivakka. Itse paistoin osan öljyllä ja osan kookosrasvalla, koska pannuni ei vaan toimi ilman rasvaa. Kookosöljyllä tuli huomattavasti parempia. Tai sitten se lettujen paremmuus johtui sitä että vähensin hellan höökiä. Letut kannattaa siis paistaa melko miedolla lämmöllä, itse pastelin kolmosella ja nelosella parhaat letut. Lettujen pinta mustuu helposti kuumemmilla asteilla, mutta makuun se ei ihan heti vaikuta. Koostumus tulee miedolla lämmöllä mehukkaammaksi.
Toimii muuten ilman banaaniakin ;)

Kuuntelin joululaulujakin tänään - ensimmäistä kertaa tänä jouluna. Raskaan musiikin ystävänä valinta joululevyksi tahtoo aina olla joku Raskasta Joulua-levyistä. Ne sisältää ihan perinteisiä ja oikeita joululauluja, vaan vähän raskaammin soitettuna. Ja hevilaulajien laulamana - nam!
En tiedä miksi, mutta tän ateistin sydän sulaa joka kerta kun kuulee biisin Heinillä Härkien Kaukalon... Ja vielä kun tähän versioon on ympätty pätkä Walking In The Airia, niin ah!

Aloin sitten miettiä miksi jouluna hetkauttaa tuo kristillinenkin puoli aina vähän niinkuin puolivahingossa? Miksi ateistikin herkistyy Jeesus-sanoitusten äärellä? Ja näin mä asian ymmärsin...

Mä olen aina ollut jouluihminen. Luulen, että lapsuudella ja mun jouluihmis-iskällä on jättimäinen osansa siinä asiassa - kun olin pieni, vietettiin jouluaatot sukulaisten luona suurella joukolla syöden pitkän kaavan mukaan ja lapsia (minua) kiusaten: "Ohhoi, nyt on maha täysi, eiköhän mennä parin tunnin nokosille nyt - mitään lahjoja vielä..." Myöhemmin sukujoulu kutistui glögihetkeksi aattona päivällä, ja ilta vietettiin sitten kotona vähän pienemmällä sukuporukalla. Lahjat avattiin rauhassa vuorotellen, ja näin jännitys niiden sisällöstä vain kasvoi. Mutta jouluna oli aina se sama tunnelma, lämpöinen, odottava, hiljainen. Samanlaisia jouluja mä tahdon mun lapsilleni ja toivon etteivät he koskaan lakkaa odottamasta joulua ja tuntemasta sitä joulun taikaa.

Koska joulu on mulle niin tärkeä juttu ja tunnepitoista aikaa, niin mä uskon että silloin tuo joulun Jeesustarinakin saa syvemmän merkityksen. Mä en missän tapauksessa usko, että musta tulisi hetkeksikään uskonnollinen ihminen. Ei, vaan mun mielessä Jeesuksella kuvataan yleisesti puhtaita ja hyviä asioita. Sellaisia jotka ei petä tai satuta, ja sellaisia jotka hyväksyy ja rakastaa. Jotain sellaista käsittämättömän vahvaa, kirkasta ja oikeaa. Ja juuri jotain sellaista tällainen pieni armoton romantikkokin etsii. Jotain niin hyvää ettei sen edessä voi olla tirauttamatta pientä kyyneltä. Niin puhdasta ettei mikään ihmismielen synkempi puoli käy edes mielessä.

Ja sen mä päättelen olevan se Joulun Henki. Pienen hetken usko siihen, että maailmassa ei olis pahaa ja kaikki ihmiset vois olla ystäviä keskenään, rehellisiä ja avoimia toisilleen. Että elämä ois köllimistä lämpimässä pumpulissa :)

Saikohan tuosta sepostuksesta mitään selvää? Vaikea selittää tuollaisia tunnepuolen asioita jotka on jotenkin niin abstrakteja että niihin on vaikea löytää sanoja.

Mutta, tänään on semmoinen päivä että pajautan jotain tietoa itse asiastakin - eli mun fyysisen puolen kasvusta. Eilen pestessäni hampaita huomasin olkapäässä outoa pullotusta ja siitähän sitten innostuin pullistelemaan peilille hammashaja suussa olkaa esille repien. Ja kyllä, näytti siltä että deltoideukseni on heräänyt koomasta! Aamulla sitten pidin itseni kanssa kuvaussession, jotta saan teillekin näytille tuon pienen pienen ihmeen :D (On muuten järjettömän vaikea kuvata itseään järkkärillä ykskätisesti palapeilin kautta...)

On siinä jotain ^_^

Ei tuo kummoinen muhku vielä ole, mutta alku sekin ja innostaa tekemään vielä kovemmin hommia :) Ja mitä huomasin kuvatessani myös, että selässä on lisää muhkuroita! Pitääkin loppuviikosta tehdä jonkinlainen ennen-jälkeen-kollaasi, mistä näkee muutoksen elokuun alusta saakka...

Lopuksi riivaan teitä vielä yhdellä joululaululla... Tonttu on myöskin yksi lemppareistani, ja J-P Leppäluoto ehkä Suomen paras laulaja. Äänensäkin sopii tähän just eikä melkein :)