tiistai 31. joulukuuta 2013

Ei lupauksia, vaan tavoitteita ja vanhan vuoden pohdintaa.

Omenamehu-kurkku-pinaatti-persilja-pirtelö ja avokado-kurkku-pinaatti-persiljapirtelö. Namia :P
 Mennyt vuosi oli aikamoisten myllerrysten vuosi. Tokihan aina vuoden aikana ehtii tapahtua paljon, mutta tänä vuonna mä valmistuin kosmetologiksi ja pinnistin samalla itselleni Cidesco-tutkinnon, "aloin" työttömäksi, hain töitä ja kävin yrittäjäluennoilla, menin naimisiin ja laitoin eropaperitkin vetämään, kävin parisuhdeterapiassa ja tein siihen liittyviä tehtäviä, muutin ja mikä tärkeimpänä - aloin järjestää elämääni uuteen uskoon tavoitteena henkinen ja fyysinen kasvu.

Jo keväällä alkoi mielessä kyteä ajatus siitä, että itseään voisi kohdella paremminkin. Että olin antanut itseni olla aikalailla hunningolla ja tehnyt asioita joidenkin muiden prinsiippien mukaan kuin niiden jotka kumpuavat omasta sydämestä ja omista toiveista. Esimerkkinä se, että ennen kaksivuotista koulua olin lihonut kymmenen kiloa ja kerrankin painoin yli viisikymmentä kiloa (tosin en ollenkaan sen mallisena kuin olisin toivonut enkä pelkästään syömisten takia...) ja koulun loppuessa olinkin sitten laihtunut 12 kiloa... Alipainoisesta normaalipainoon ja hujauksessa takaisin alipainoon...
Aina välillä havahduin siihen että jotain pitäisi tehdä, mutta muutos jäi aina alkutekijöihinsä.

Tämä on niin totta. Paikallaan jumittaminen huonossa olossa on kaikista pahinta mitä voi olla. Siihen verrattuna se kipu jota irtirepäisy tilanteesta voi aiheuttaa on pientä....
Kesällä otin itseäni niskasta kiinni. Olin päättänyt viettää kesälomaa lasten kanssa stressaamatta työasioista ja samalla keskittyä pistämään itseni niin sanotusti ruotuun. Aloin käymään kävelyillä ja kuopuksen kanssa uimassa. Innostuin hortoilusta ja keräsin nokkosta ja vuohenputkea varastoon. Siinä samalla uusien vähän parempien elintapojen rinnalla kulkivat kuitenkin kaksi suurta pahettani - iltakaljat ja tupakka. Elokuussa jätin nekin, ja ostin itselleni ensimmäisen nettivalmennuksen ever - Fitfarmin Superdieetin. Jonkin verran sain kuulla ihmettelyä siitä, että miksi näin laiha alkaa dieetille, mutta minullapa olikin tavoitteena oppia syömään hyvin, terveellisesti ja säännöllisesti. Samalla sain liikunnan vielä suuremmaksi osaksi arkeani kun toteutin säännöllisesti Superdieetin kotitreenejä. Ja toimihan se - kuuden viikon aikana sain yhen kilon lisää!

Nää kuvat sai mut kunnolla uskomaan siihen että muutosta tapahtuu :)
Superdieetin perään osallistuin Lite In Shape-valmennukseen, jok sisälsikin jo vähän hifimpää salitreeniä ja enemmän ruokaa. Salikortin hommasin jo ennen In Shapen alkua, jotta nurkat olisivat tutut kun treeni alkaisi tosissaan. Syöminen osoittautui haasteeksi... Muuten sain kaiken kyllä syötyä, mutta hiilarit (peruna, riisi ja makaroni) tökki pahasti. Tökkii vieläkin... Korvasin niitä jonkun verran muilla hiilihydraatin lähteillä, mutta loppujen lopuksi opin kuin opinkin syömään makaronini vähän paremmin. Salitreeniä tein In Shapen ohjeilla ensimmäistä kertaa nelijakoisena ja tykkäsin kovasti. Jonkun verran näkyi kehitystäkin, vaikka tietenkin olisin halunnut muuttua bikinibeibeksi yhdessä yössä...
Ei ehkä terveellisin tapa syödä hiilareita, mutta saanpahan lusikoituane innolla - hedelmäriisiä :P
Ja persiljanoksahan sopii tuohon ihan mainiosti (ei ollut muuta vihreää) XD

Mun syksyn tavoite oli päästä painossa viiteenkymmeneen kiloon. Se oli aikamoinen haaste, eikä raja tullutkaan täyteen. Silti, kolme kiloa viidessä kuukaudessa ei ole ihan huono! Itseasiassa neljä, jos tämän päivän punnitus piti yhtään paikkaansa eikä koostu pelkästä hiilarituvotuksesta... :D Mutta sitä hihkun enemmän sitten ensi vuonna, jos ja KUN paino pysyy samoissa lukemissa kuin tänään ;)

Fyysisen kasvun lisäksi mä onnistuin henkisessä kasvussanikin melkoisen hyvin. Mä opin itsestäni paljon ja tiedän nyt mitä mä tahdon, tarvitsen ja toivon. Parisuhdeongelmien myötä kävimme tunnekeskeisessä terapiassa syksyn aikana, ja sielläkin koin aika suuria valaistumisen hetkiä. Ymmärsin miksi jotkut pieneltä tuntuvat tilanteet saa mut täysin takajaloilleen ja tajusin myöskin että  mun tunteissa ei ole mitään väärää. Jos mä ahdistun jostain, se tapahtuu syystä ja silloin jotain pitää muuttaa. Tämä kasvu ja oman sisäisen maailman tutkiminen TULEE jatkumaan ensikin vuonna.

Valkosuklaapudding - my love <3
Ensi vuodelle en lupaa mitään. Mutta tavoitteita mulla on! Ensi vuonna se viisikymmentä kiloa TULEE täyteen. Ja sen päälle vielä pari lisää. Ja kun paino on kohdillaan, aion ottaa viikko-ohjelmaan salin lisäksi aerobistakin harjoittelua jonkun verran - ihan kunnon takia. Ensi vuonna mä OPIN syömään hiilarini vielä paremmin. Muuten terveellinen syöminen jatkuu kuten tähänkin asti (miinustettuna toki joulukuun hötöt ;) ). Mä OTAN lihashuollon paremmin haltuuni ja otan aikaa venyttelyyn. Ja etsin sen halun siihen miettimällä mitä ne jumit voi aiheuttaa - ongelmia ihan jokapäiväisessä toiminnassa... Lisäksi mä HILJENNYN välillä - opettelen olemaan ilman kännykkää ja läppäriä, ilman telkkarin taustahälyä ja ajatuksissanikin keskityn asiaan enkä anna niiden levottomasti hyppiä aiheesta toiseen. Ja työpaikan mä AION myöskin löytää, heti vuoden alkupuoliskon aikana.

Eli oikeastaan mä JATKAN tätä elämänmuutosta jonka olen jo aloittanut. Ehkä sen voi ajatella lupauksenakin. Mä lupaan olla itselleni hyvä ja tehdä päätökset oman hyvän oloni toteutumisen mukaan. Silloin mun lähimmäisiläkin on hyvä olla.




lauantai 28. joulukuuta 2013

Vauvakuumetta ja arkeen paluuta.

Joulusta on selvitty ja... No, miksi ihmeessä joulusta ei olisi selvitty? Juu, jouluna mätetään ihan hirveästi, mut eihän ne jouluruoat niin kovin pahoja ole? Ne muut herkut on... Itelleni iski kaamea finni ohimoon ja niveletkin on tuntuneet ikäviltä - ja oonkin miettiny tässä et onkohan se valkonen jauho joka vaikuttaa ihoon ja niveliin? Aattelinkin kokeilla gluteenitonta heti kun joulun jäljet on siivottu ruokakaapeista :P

Oon kerran melkein kokeillut, mutta se kaatui siihen etten muistanu asiaa ollenkaan. Gluteeniton kokeilu alkoi aamulla, kahvitauolla koulussa söin pullaa - ja kirosin. Ruokatauolla ostin tötteröjäätelön - ja kirosin taas. Iltapäivällä ostin Elovena-juoman ja kirosin taas vähäsen. Jos tällä kertaa valmistautuisin hommaan paremmin ja keskittyisin...

Tänään mä sain mun vauvakuumeeseeni vähän helpotusta - ja toisaalta se iski vielä isommin. Kävin ajelulla Pertunmaalla asti katsomassa pientä Odessaa, ja varasin sen itselleni. Nyt en malttais odottaa että kissan saisi hakea kotiin :D

Siis kissakuvia ;)


Tää oli ensimmäinen asia mitä mä näin kun astuin pentujen huoneeseen. Yliannos söpöyttä! Hyvä etten heittäytyny viereen köllimään ja löpisemään. Mut sit huomasin, ettei mun pieneni ole kasassa missään kohtaa... Mutta ei ollut Odessa kaukana...


Pienin rimpulainen oli sisarustensa takana kissatunnelin sisällä ihan täydessä unessa. Ei meinannut herätä edes mun silittelyihin - kurkkas vain vähän ja käänsi kylkeä. Kunnes tuli ruoka-aika...


Sisarukset läksivät ruoan kimppuun kuka nopeammin ja kuka vasta kun haistoi jauhelihan... Odessa oli siinäkin vähän laiska. Ja ensin piti saada emon maitoa. Oikea mammanpentu ^_^ Hyvä vaan että juo maitoakin reippaasti kun on niin pikkanen. Maidon jälkeen maistui sitten lihakin :)


Vähän lie semmoinen oman tien kulkija tämä hissukkatyttö. Ja niiiiin suloinen sellainen <3
Ja ehkä me ollaan Mimminkin kanssa samanmoisia.
Nyt täytyy odottaa muutama viikko että Odessa kasvaa kilon painoiseksi ja tarpeeksi vanhaksi, pääsee leikkaukseen ja SITTEN huristellaan taas iskän kanssa Pertunmaalle hakemaan kissaa ja mun unohtuneita hanskojani :D

Kun tulin kotiin, olin valmistautunut siihen että Mimmi nuuhkii mua pitkään ja hartaasti. Mutta ei, muutaman kerran nuuhki mun jalkojani, sitten puski niinkuin yleensä ja jatkoi matkaa. Kun pääsin sohvalle tultiin mut tosin leipomaan läpi ja merkkaamaan omaksi :)

Sitten asiasta kukkaruukkuun.

Puuroaamupala on jouluhössötysten jälkeen tehnyt paluun - ja ai että se on hyvää. Proteiinijauhe on saanut toimittaa raejuuston virkaa, kun en ole muistanut ostaa mustikkakeittoa ja ilmanhan en raejuustopuuroa syö. Tänään tein aamupalaksi lapsivapaan ja hiljaisen aamun kunniaksi selluliitinpoistosmoothien. Ohjeen sain jokunen aika sitten ystävältäni, mutta tänään tein smoothien vähän versioituna. Inkivääriä en muistanut ostaa ja sitruunan jätin pois ettei vain närästys kiusaisi.


Sellusmoothieen tulee greippiä, päärynää, kurkkua, persiljaa, pinaattia ja tilkka ananasmehua. Greipin pitäisi tasapainottaa insuliiniarvoja, kurkun taas silottaa ihoa. Persilja ja ananas poistavat ylimääräistä nestettä ja kuona-aineita. Päärynässä on paljon kuitua. Multa puuttunut inkivääri taas - no, inkiväärihän tehoaa vaikka mihin! Inkivääri kiihdyttää pintaverenkiertoa, tukee immuunijärjestelmää ja flunssa-aikana se onkin oiva pöpöjen häätäjä. Inkiväärin uskotaan myös vähentävän tulehduksia ja helpottavan allergioita. Olenpa lukenut tutkimuksesta jonka mukaan inkivääri tappaa syöpäsolujakin! Siihen en tosin uskoisi ihan varauksettomasti, lähde ei muistaakseni ollut tiedetasoa ;)

Kannattaa kokeilla - vaikka maku on melkoisen vihreä, peittää päärynä ja greippi liian vihreyden hyvin. Persiljakin sopii smoothieen ihan huippuhyvin :D Ja etenkin jos tämä tehoaa selluliittiin niin hyvin kuin sanotaan - taidan itse ottaa tämän vakiojuomaksi!
Voisin itse kokeilla tähän spirulinaakin, etenkin jos laitan sitrusta vähän enemmän. Voisi spirulinan maku peittyä ja saisin senkin vitamiinipommin helpommin vedettyä napaani :)

Sellaista tällä kertaa - seuraavalla kerralla vielä vähän joulujuttua. Ja ehkä jo uutta vuottakin :)

Ihmeellinen lauantairuuhka nelostiellä O.o Ja mahtava joulukuinen ilma ajella...

tiistai 24. joulukuuta 2013

24. Hyvää Joulua!!!


Kalenterikuvatoive minusta Petteri Punakuonona puun oksiin sotkeentuneena. Toivottavasti vaatimaton tuotokseni tyydyttää toiveesi Voimariini ^_^ Välillä tunsin oloni vähän Nasse-tätiksi tuossa maskissa... Ja hassua miten ilmeet jotenkin laimenee kun on noin hassuja viivoja nassussa.
Itse oon kyllä tyytyväinen poro-meikkiini - eka "kunnon" maskeeraus ever!!! :D
Esikoinen kysyi "Ootsä tosissas??? Siis oikeesti, yhen blogikuvan takia sä teet tollasta???" No, monta kuvaahan niitä tuli. Nih ^_^

Tänään aamupalaksi riisipuuroa. Joulupukin kuuma linja päälle ja puoli kahdeltatoista Lumiukko. Sitten alkaakin pikkuhiljaa olla aika lähteä iskän luo joulun viettoon. Jouluaatto alkaa edelleen aika lailla samallailla kuin silloin kun olin pieni. Joulunviettopaikka on vaihdellut, mutta aamupala, Joulupukin kuuma linja ja Lumiukko pysyvät aina.

Mustaherukkafudgen tein siskon reseptiä soveltaen - sainkin fudgesta aikaiseksi toffeeta... Oon mä vaan mestari keittiössä ^_^ Oli se silti hyvää. Resepti löytyy Keltaisen keittiön sivuilta täältä, itse laitoin alussa vain desin vettä ja makuvaiheessa puolitoista desiä kiehautettuja ja soseutettuja mustaherukoita. Keittelin vähän lisää sen jälkeen. Mun toffee vaati viileän lämpötilan että oli suht hermoille helppoa leikattavaa. Lämpimänä siitä tuli tarrrttuvaaaa :D
Onpa houkuttelevan näköisä tuossa kelmun alla XD

Suklaafudge mikrossa onnistui ihan yli odotusten - parin päivän kuluessa se vain parani. Ohje löytyi Ajattelevien äitien sivulta täältä. Käänsin ohjeen - toivottavasti tein sen oikein ^_^

Ainekset:
2 cuppia (enklanniksi!) minivaahtokarkkeja, eli viitisen desiä
14 unssia tiivistemaitoa. Kaupan purkillinen 397 grammaa on just sopivasti :)
Hippusellinen suolaa
12 unssia eli 340 grammaa tummaa suklaata rouhittuna
1 cuppi maitosuklahippuja eli vajaa kolme desiä suklaarouhetta
Puoli cupillista eli puolisentoista desiä pähkinöitä
1,5 tl vaniljaa

1- Mittaa parin litran lasikulhoon (tai muuhun mikronkestävään astiaan) vaahtokarkit, tiivistemaito ja suola. Mikrota täydellä teholla 3-4 minuuttia. HUOM! Vaahtikset tahtoo paisua lämmetessään, eli kannattaa vahtia seosta - se tulvii reunojen yli aika nopeasti. Sitten vaan tauko ja sekotus ja jatkoa :D
Mikrotuksen jälkeen sekoita seos tasaiseksi.
2. Lisää suklaarouhe ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon pähkinät ja vanilja.
3. Mulla oli käytössä silikoninen leipävuoka, ja öljysin sen ohuelti ennen suklaaseoksen sinne kaatamista. Jos on tarttuvaisempi astia, kannatta se vuorata leivinpaperilla. Astian kokona on hyvä olla noin parikymmentä senttiä suuntaansa. Tasoita massa astiaan. Anna jäähtyä pari tuntia jääkaapissa (tai näillä ilmoilla pihalla :) )
4. Leikkaa kuutioiksi. Nam!

 Minimuffinssit tein Miisulin reseptillä. Paistoaika oli kymmenen minuuttia ja rapiat, kun muffarit oli niin pieniä. Ja hyviäkin kuulemma, itse en vielä ole ehtinyt maistamaan :D

8-10 iso muffinssia
150 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 banaania
1,5 dl maitoa
n. 10 palaa tummaa suklaata
Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat samalla vatkaten.
Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää seokseen.
Soseuta banaanit haarukalla ja sekoita joukkoon maito.
Paloittele suklaa reiluiksi paloiksi leikkuulaudalla (suklaata voi laittaa ihan oman maun mukaan) ja sekoita varovasti joukkoon.
Jaa seos isoihin muffinssivuokiin. Itse laitoin 10, jolloin muffinsseista tuli kuvan kaltaisia. Jos haluat ”muhevampia” ja hieman ylipursuavampia, varmaan 8 vuokaa riittää. Lopuksi leikkasin vielä muutaman palan suklaata ja upottelin niitä muffinssien pinnalle ja samoin tein lopuille murusille.
Paistetaan 200 asteessa viitisentoista minuuttia kunnes muffinst saavat väriä pintaansa. Ylipaistaminen vie muffinssien mehevyyden!
Suunnitelma oli upottaa yksi Dumle-nappi jokaisen muffinssin keskelle, mutta ei näin mineihin olis mahtunut. Lykättiin sitten minivaahtikset taikinan sisään :)

  Suolaiset muffinssit tein Myllyn Parhaan ohjeella. Tein tupla-annoksen ja makuina oli paprikaa, aurinkokuivattua tomaattia ja pepperonia. Lisäksi laitoin kermamaidon sijaan purkillisen kermaviiliä ja 2dl maitoa.

10-15 kpl (ja täähän riippuu siitä minkä kokoisia tekee, mulla tuli tuplataikinasta 20 isoa ja 12 miniä)
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl paprikajauhetta
1 tl yrtti- tai valkosipulisuolaa
1 rkl yrttejä
100 g kuutioitua kinkkua, kalkkunaleikettä, savukalaa tms.
100 g kasviksia pieninä kuutioina
100 g juustoraastetta
2 dl kermamaitoa
2
munaa
½ dl öljy


Niinkuin muffinseissa yleensä, kuivat aineet sekoitetaan keskenään, muut aineet keskenään ja seokset yhdistetään. Taikina lusikoidaan vuokiin (voi laittaa lähestulkoon täyteen) ja paistetaan 225-asteessa keskitasolla 15-20 minuuttia.

Rocky Roadia oli vielä myös pakko tehdä, koska kaapissa oli niin paljon kaikkea siihen tarvittavaa :D Tämän ohjeen oon joskus napannut Pirkka-lehdestä :)

Ainekset:
Reilu parisataa grammaa suklaata, itse sekoitan tummaa ja vaaleaa. Pelkästä vaaleasta tulee melkoisen makeaa tavaraa.
20 grammaa voita (itse käytin kookosöljyä, tuleepahan sulavaisia suklaita)
50 grammaa minivaahtokarkkeja tai paloiteltuja isompia vaahtiksia.
Desi-puolitoista piparimurskaa (ei ihan murua)
Desin verran suolapähkinöitä

1. Sekoita vaahtokarkit, pähkinät ja piparimurut. Varaa vähän vaahtokarkkeja koristeeksi.
2.Sulata suklaa ja rasva mikrossa, sekoita tasaiseksi.
3. Sekoita sula suklaa ja muu hässäkkä keskenään ja levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Itse käytin taas leipävuokaa. Ripottele koristeet päälle ja painele niitä vähän seokseen jotta ne tarttuvat kiinni.
4. Anna jähmettyä viileässä noin tunnin verran. Leikkaa neliöiksi ja nam nam :P
Iski laiskotus reseptien kirjoittamiseen - eikä tämä itse asiassa ole edes mun juttuni... Näitä kuopus teki isänpäivälahjaksi, ja niitä saavat mofa ja fafa joulunakin koska pitivät kekseistä niin kovasti. Enkä ihmettele :D
Ohjeen näkee kuitenkin kuvasta; kekseihin painetaan kolot ja koloihin laitetaan hilloa. Omenakanelia meillä :P


Innostuin joulukuun aikana ihan hirmuisesi myöskin makusiirapeista - etenkin kanelisiirapista. Olen laittaut sitä kahviin, teehen, rahkaan ja puuroon. Tein siirappeja myöskin lahjaksi. Siirapin ohjeita kirjoittelen joskus myöhemmin. Toisaalta, ne eivät vaadi taitoa, vain vähän aikaa, joten ohjeet eivät pitkät olekaan. Mutta tämä riittää nyt tältä päivältä...

Toivotan teille kaikille ihan hirmuisen hyvää joulua - toivottavasti se on juuri sellainen kuin toivot! Tunnelmaa ja rauhallista olostelua toivovat varmaan jokainen. Sitä siis. Stressittömyyttä, läheisyyttä, herkkuja ja hyvää mieltä. Kaikkea sitä toivotan sulle :)

Hyvää Joulua!
Minä ja mun Fafa. Fafa on aina mielessä, mutta etenkin jouluna <3

maanantai 23. joulukuuta 2013

23. Ei vieläkään joulurauhaa O.o


Sain siskolta ihanan joulukimpun. Harmi kun sen kimallusta ei saa kuvattua - tai mun taidolla ei sitä kuvata. Mutta se on ihana <3 Se onkin mun ainoa joulukukka! Yleensä mä olen ostellut asunnon täyteen tarjoushyasintteja, että joka huoneessa varmasti tuoksuu yks mun lempijoulutuoksuista. Nyt on unohtunu kukat ja piparit ja tortut :-O Mä oon jotenkin niin tohissu lahjajuttuja etten oo tajunnu niitä perinteisiä juttuja ollenkaan ottaa mukaan... Ei haittaa, sitä suuremmalla innolla napsin jokaisen jouluna tarjottavan tortun ja piparin huiviini :)

Tämäkin päivä meni keittiössä. Jotenkin luulin että tänään olisi jo helpottanut, mutta eipäs. NYT on kaikki valmista joulua varten - huominen blogikin on melkein valmiiksi tehty. Ja kello on kohta yksitoista... Vaikka en mä kyllä muista yhtään aatonaattoa kun olisin mennyt ajoissa nukkumaan :D


Mutta kaikki tarvittava on nyt paketoitu ja pakattu kasseihin odottamaan huomista.  Paketteja tulikin niin monta ja niin hankalasti kannettavia - painaviakin - että oli tilattava veli hakemaan meidät juhlapaikalle - eli iskän luo. Joulutontulle <3


Mua vieläpä valvottiin koko päivä, että varmasti hoidan hommat oikein. Valvojaa tosin kyllästytti kolmas päivä keittiössä ^_^


Tän paketin avaamista oon odottanu pikkujouluista asti. Oon siis ollu kiltti. Tänään tosin posti toi bestikseltä toisenkin lahjan, ja sen mä revin mitään ajattelematta auki siinä hirmuisessa päiväkiireessäni joka mulle iski. Ja arvatkaa mitä sieltä paljastu? Jeiii - mä pääsen kuin pääsenkin kuuntelemaan Jutan luentoa Espooseen tammikuussa :D

Mutta nyt mä otan mukillisen glögiä, venyttelen vähän selkäparkaani ja alan pikkuhiljaa rauhottumaan. Huomenaamulla vielä päivitän ja sitten mäkin vetäydyn joulurauhan huomaan pariksi päiväksi.

Tai mistäs sitä tietää jos mulle tuleekin hirmu tärkeää rapostoitavaa teille ;)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

22. päivän herkkuna Rirahka!


Miten jätinkin tän joulun ajan herkun näin myöhäiseksi? Sätin nyt itseäni sen totaalisesta unohtamisesta... Rirahkaa ja kaveriaan Murahkaa voisi meinaan syödä joka päivä - ja nyt päivät ovat jo vähissä!!!

Nimet nämä herkut on saaneet yksinkertaisesti kouluaikoina (eli viime ja edellisvuonna...) mun ja parhaan koulukaverini lukihäiriöisestä innostuksesta. "Meillä on jälkkärinä Murahkaa! Mitä se on???" Ensimmäinen tavu "Luu" jäi meiltä huomaamatta... Joten Rirahka lyhennettiin tasa-arvon vuoksi saman mittaiseksi.

Ei varmaan ollut vaikea arvata että tänään tein PipaRirahkaa. Ihan perinteistä, miettimättä rasvaprosentteja tai sokereita. Kermavaahtoa, sekaan rahka ja sokeria ja sekoitus. Sitten vaan murskataan piparit ja heitetään sekaan. Rahka kandee syödä hetimiten, koska rapsakat piparit on parempia kuin nuhjut.

LuuMurahka tehdään myös samoin kuin PipaRirahka - perusrahkapohja johon lisätään luumusosetta ja itse tykkään lisätä myös pilkottuja luumuja. Meillä mä olen ainoa joka tykkää Murahkasta, joten olen vähän pakotettu tekemään aina Rirahkaa.

Vatkausta ja sekoittamista - that's it! :)
Tein myöskin tieteellisen kokeen siitä kannattaako Åhlgrensin joulukuusikarkkeja ajatellakaan leivonnaisten päälle. Ei kannata. Kuvassa tulos paistolämpötilassa mötköttäneistä namuista - ja aika oli vain puolet leivonnaisten paistinajasta... Kuuset paisuivat ja muuttuivat haperoksi hiileksi. Saman tuloksen olen joskus saanut mikrottaessani merkkaria vähän liian pitkään. Keittiökemiaa (vaikka siitä kemia-osuudesta mulla ei ole hajuakaan).

Juu ei.
Mä olen taas viettänyt koko päivän keittiössä vain huomatakseni että parantunut lonkka (juu'u, hieronta auttoi!) maksoi mulle turvonneen polven. Ei kai sitä voi mitenkään olla jos ei nyt yhdessä paikassa ole jotain vikaa -_- No, soittelenpa huomenaamulla terveysasemalle ja kysyn josko joku voisi olla kiltti ja pistää tuohon polveen kortisonia. En tahdo klinkata koko joulua... Pakko sanoa että ketuttaa ihan pikkasen -_-

Nyt mä painelen suihkuun ja sit on siivottava nämä kestolakat kynsistä. Huisin hyvin kestää muuten! Nämä ois ihan mahtavat joulukynnetkin vielä jos ei mun keittiötouhuistani yks tohina ois saanu lakkaa lohkeemaan yhdestä kynnestä... Ei pitäis rapsutella.

Ja muistutus - tänään tulee telkusta Hachiko! Mä varustaudun siihen pannullisella teetä ja paperirullalla koska itku tulee varmasti :)
Eiks oo kiva kun mä aina kerron mitä mä katon telkusta? ^_^

Jos mä en tykkäiskään kirjaston yllärikirjasta niin ei haittaa - Mimmi tykkää räpsiä lahjanarua. Kirja on jo pari kertaa ollut lattiallakin Mimmin toimesta :)

lauantai 21. joulukuuta 2013

21. päivän lahjatehdas


Mä olen ollut koko päivän keittiössä :D Jotain saanut aikaiseksikin... Helvetinkeksit vol.2 odottavat vielä taikinan muodossa parvekkeella, koska tällä kertaa annan massan levätä kunnolla ennenkuin lykkään käteni siihen... Saa nähdä tuleeko tällä kertaa yhtä paljon kirosanoja vai hoituuko homma taivaallisen helposti :D

Yhdet lahjat on valmiina ja paketointia vaille, toiset on jo pakattukin valmiiksi. Kahdessa on alkuvalmistelut tehty niin pitkälle että ne valmistuvat huomenna hujauksessa. Yksi erikoispaketti odottaa enää loppusilausta. Salaperäistä? Juu... Ajattelin aattona paljastaa mitä olen tehnyt lahjaksi ja kirjoittaa pari reseptiä. Siihen asti... Hihii ^_^

Tämä siis Rocky Roadia :P

Eilisestä "kissanruoasta" tuli oikeasti näin nättiä. Lahjaideana loistava, mutta paha vaan että herkut ovat jo melkein loppu. Pari kertaa vaan on maistettu - hups :P Onneksi on kaikenmoista muuta tekeillä vielä :D

Kauppareissulla kävimme kuopuksen kanssa kirjastossa hakemassa lomalukemista. Kuopus nappasi pari Risto Räppääjää itselleen, ja minä en taaskaan osannut valita lukemista itselleni (paitsi faktakirjoja selailtavaksi...) ja aikakin loppui kesken - tiesittekö että kirjastossa tulee valomerkki ennen sulkemisaikaa? Onneks kirjasto oli saanut loistoidean - yllätyskirjoja täydellä palautusoikeudella! Nappasin ylläripinosta itselleni yhden ja varoin etten näe lainausautomaatista kirjan nimeä. Kuopus tosin sanoi ettei kirja kiinnosta mua - sitä varmemmin aion sen lukea. Tai ainakin päättäväisesti aloittaa.

Vielä en ole ehtinyt kirjastopakettia avata, koska kotiin tulon jälkeen aloin heti tekemään sapuskaa. Yllättäen muksut valitsivat pizzan päivän ruoaksi ja jauhelihakastike jäi tulevaisuuteen.


Leikin pätevää emäntää ja tein tomaattisoseenkin itse. Maustoin tomaattimurskan suolalla, sokerilla, mustapippurilla, chilillä ja provencen yrteillä ja soseutin. Sitten piti tietenkin kiehutella nesteitä vähemmäksi... Tunsin oloni ihan mahtifiksuksi kun keksin laittaa siivilän tomaattisoossin päälle - se kun roiskuu aina pitkin poikin. Varmasti joku on tuon keksinyt ennenkin, mutta mä keksin sen ihan itse. Hyvä mä ^_^


Pizzataikinan ohjeen nappasin pikaisesti vuosikausien pelastajastani, kokkikirjasta jonka sain varmaankin kolmekymmentä vuotta sitten... Ja siltä kirja näyttääkin. Mahtava kirja, sieltä löytyy mm. teeleipien, sämpylöiden, muffinsien, omenapiirakan - ja pizzan - ohjeet. Mä en ole vielä(kään) niin pro keittiössä, että osaisin yhtäkään taikinaa tehdä ulkomuistista ja näppituntumalla, ihan parasta siis että perusohjeet on helposti saatavilla. Kiitos edesmenneelle kummitädilleni kirjasta <3
Vähän kärsinyt, mutta rakas :D
Pizzapohjaan tarvitsi vain 2 dl jauhoja, 1 tl leivinjauhetta,  1/2 tl suolaa (kuivat aineet sekaisin) ja 1 rkl öljyä ja desi maitoa. Tuosta määrästä tulee kaksi pientä (no, ihan sopivaa!) pizzaa. Itse tein kaksinkertaisen satsin kun oli kolme syöjää :)

Ja olutkin mulla on tänään pizzan kanssa! Olin tosin laittanut sen pakastimeen jäähtymään muutama päivä sitten, ja tänään vasta muistin sen olemassaolon... Tiedoksenne, että umpijäätynyt olut EI sula kahdessakaan tunnissa. Mulla on olut-slushia siis pizzani kanssa. maustoin sen sitruunamehulla. Nam? O.o
Eihän se tullut tietenkään uloskaan kun oli jäässä - siis tölkinavaaja ja lusikka avuksi.
Nyt mä alan katsomaan Rare Exporttia - jos ikävän pukin nähtyään ei niin kovasti odottaisi aattoa ja nimenomaan sitä joulupukin tuloa :D

perjantai 20. joulukuuta 2013

20. Vähän hankalampi päivä...

Iltapala.

Tänään mua riivas hirmuinen päänsärky ja vähäsen huono olokin. Aamulla heräsin, lähetin lapset kouluun, odotin että tulevat koulusta - ja painelin päiväunille. Olisinkin varmaan nukkunut ties miten pitkään, mutta oli taas soiteltava kissan perään... Ja nyt taisi natsata! Meille on varattu pikkuinen Odessa kaukaa kaukaa landelta ^_^ Nyt mun pitäisi pähkiä itselleni kyyditys viikon sisään katsomaan pikkasta - meille Odessa vois muuttaa vasta tammikuun puolessa välissä kun on vielä niin pieni :)
Ootteko nähneet söpömpää? :D

Päänsärky ja huono olo kuitenkin riivas aina vaan, mutta jouluostoksille oli lähdettävä... Vaikka mä oon intoillu siitä etten käy jouluostoksilla, niin tulipa tarve kuitenkin... Mun apukokkini kun tarvitsee kokkihatun, niin se oli pakko hakea, koska työvaatekaupat lähti tän päivän jälkeen joululomalle. Samalla kävin ostamassa esikoiselle jouluksi siistin paidan, paketointikamat ale-Tiimarista ja ruokakaupasta loput lahjatarvikkeet. Ah mikä fiilis roudata yhdeksän kilon kauppakassi ruuhkabussilla kotiin - toisessa kädessä jättimäinen mutta kevyt muovisäkki. Riitti mulle, enkä edes käynyt missään suuressa ostoshelvetissä ^_^

Kun pääsin voipuneena kotiin ja ajattelin syödä piristykseksi jotain hyvää, tuli esikoinen mulle ilmottamaan että keittiön lattialla on ärsyttävä lätäkkö ku sukatkin kastui - minähän ryntäämään keittiöön ja huutamaan pyyhkeitä... Lattiaa kuivatessani kirosin melkolailla, saatoin vähän tirauttaakin. Siinä tyhjensin sitten roskakaappia että pääsin tutkimaan letkut, yritin vetää tiskaria kolostaan pois mutta se ei hievahtanutkaan, kurkin taskulampun kanssa tiskarin alle... Ei selvinnyt mistä se vesi oli tullut! Testasin tiskaria, mutta mistään ei tirahtanut tippaakaan vettä...

Putkia, koloja, roskapusseja... Onneksi oli Mimmi apuna ja piristämässä.
Vesishowssa meni sitten sen verran myöhään että jäi suurin osa lahjatehtailusta hoitamatta. Yhden pikareseptin testasin ja täytyy sanoa että onnistui tooosi hyvin :P Siitäkään en vielä sen enempää kerro ;) Sitten en jaksanutkaan enää muuta kuin latoa vihdoin pientä hyvää lautaselle ja rojahtaa sohvalle katsomaan Nightmare Before Christmasia.

Ja taas nukkumaan menon aika. Voi että mä toivon että tämä päänsärky helpottaisi huomiseksi... Voiko hieronnasta tulla näin kova hedari näin jälkijunassa??? Onko mussa niin paljon kuonaa jotka läks hieronnassa liikkeelle? Vai voiko tää olla kefiirin alkuoireita? Eeeeenn jaksa miettiä, painun nyt pehkuihin. Hyvää yötä!
Kokeilu näyttää ihan tasan kissanruoalle, mutta maistuu paaaljon paremmalle :D

torstai 19. joulukuuta 2013

19. päivän juoksentelua...



Tänään Mimmi pääsi taas kalenterikuvaan, koska sain päivällä olla niin ylpeä mun katistani! Mimmillä oli tänään rokotuspäivä. Vasta nyt, koska Mimmi on sisäkissa ja nyt, koska rokotukset täytyy olla hoidossa jos ja kun Mimmille tulee kaveri - sitä ei koskaan tiedä mitä tuliaisia nuo ties mistä löytyneet karvakamut voivat tuoda.

Mimmiä ei (niinkuin ei varmaan suurinta osaa kateista) saa kuljetuskoppaan kuin oveluudella, nopeudella ja voimalla. Me tajusimme asian vasta varttia ennen rokotusaikaa, joten koppa oli tuhoon tuomittu ajatus. Siispä kissalle (joka ei yleensä ulkoile) valjaat ylle, kissa kainaloon ja menoksi. Esikoinen oli nakitettu kantamaan koppaa, koska on mua pidempi ja lyhyelle tuon ison kopan kantaminen on kovin hankalaa... Esikko sai siis kantaa pelkkää koppaa (varmuuden vuoksi se oli otettava mukaan) ja minä kannoin kissaa. Onneks ostarin eläinlääkäriin ei ole montaa sataa metriä...

Matka sinne meni hurjan hyvin, Mimmiä kyllä uteloitti kaikki ja pari kertaa meinasi hypätä sylistä. Ja eläinlääkärissä hoitaja kehui kattia hirmu paljon - olin itsekin vähän yllättynyt tytön käytöksestä koska ei me olla oikein käyty muualla kuin mun vanhempien luona ja sinne mennään aina autolla. Mimmi oli tosi reipas, utelias ja sosiaalinen - oli hoitajan kaveriakin heti. Häntä pystyssä kuljettiin tutkimassa kaikki nurkat. Käytiin vaa'allakin (kolme kiloa!) ja nähtiin koira! Se oli vähän pelottava ja karvat nousivatkin pystyyn. Lääkärihuoneeseen Mimmi marssi oikeastaan ihan itse. Eläinlääkäri yritti viedä Mimmin huomion piikistä antamalla pari namia pöydälle, mutta ei Mimmi niitä ehtinyt tutkia. Eikä kyllä huomannut piikkiäkään.

Sitten mentiin takaisin aulaan, ja siellä oli toinen koira! Tämä oli kuitenkin pienempi kuin edellinen, ja Mimmin pörhistys oli saman verran pienempi. Koira halusi haistella Mimmiä - ja Mimmi koiraa! Olin ihmeissäni - ensimmäisellä kerralla koiran tavatessaan Mimmi huitaisi koiraa nenään ja lensi (oikeasti, lensi) ikkunankarmiin roikkumaan ja sähisemään... Vaan nyt kumpikin otus varovasti haistelivat toistensa kuonoja, ihan kaikessa rauhassa :) Hieno, rauhallinen Mimmi ^_^

Kissa-asiaa vielä sen verran, että toive Kuuran saamisesta meille kariutui, koska Kuura oli hoitopaikassaan kaverustunut niin kovasti toisen kissan kanssa, että olisivat halunneet antaa kummatkin kissat samaan paikkaan. Mulla ei kuitenkaan ole suunnitelmia eikä varaakaan kuin yhteen lisäkissaan, ja tämä Kuuran kaveri oli juurikin se meille liian arka Täplis josta alunperin soittelin Rekkurescuelle. Nyt pistin sitten meiliä paljon pääkaupunkiseutua kauemmas - toivottavasti nyt natsaisi ja meille tulisi Halloweenina syntynyt pörriäinen... Peukkuja! :D

Noin. Eiköhn tuon verran kissalöpinää riitä elämänmuutosblogiin yhdelle kertaa.

Aamupäivällä mä päätin lähteä reippailemaan Ikeaan ja samalla tsekata mitä tuo lonkka nyt sanoo kävelystä kun hieronta on hoidettu. Vähän se aristeli vielä, mutta arkana oli selkäkin vähän - niinkuin ois salilla käyny :) Ja kuten kuvista näkee, on täällä ihanan jouluiset säät ja oli tosi mahtavaa lähteä kävellen ostelemaan vähän joulujuttuja... Jep.

Toisekseen mä osaan tehdä kävely-shoppail-reissuni aina hirveen helpoiks. Koska selkä oli vielä arka, niin päätin ottaa vuosien jälkeen kävelysauvat käyttöön ja tutkasta helpottaisko niiden käyttö selkäjumeja kans. Esikoisen reppu selkään (onneksi lapset ei tässä vaiheessa vuotta tarvitse reppujaan koulussa...) ja menoks. Ostin tietenkin painavimmat ostokset pitkiin aikoihin - mä teen sen aina kun olen kävellen repun kanssa liikkeellä. Eikä pikkusälä sit mahtunut enää reppuun, joten oli ostettava sininen kassi. Ja sithän sauvat oli enää ylimääräkuormaa ja mä hengästyin ja hartiat juili ja meinasin kuolla (no en, meinasin jäädä tien pieleen istumaan, se on totta)... Jos mä en vaan enää kävis kävellen Ikeassa??? ^_^

Tehokkaasti käsitelty ettei ketään vaan tunnista, mutta huomaahan siitä juhlan? :D
Iltapäivällä olikin sitten kuopuksen joulujuhla - ja taas mä itkin! Mä oon ilmeisesti saavuttanut sen iän, jossa kaikki kaunis ja söpö itkettää... Muttakun ne lapset! Ne laulo osa niin totisina ja osa niin innosta piukeena, kertosäkeissä volyymi nousi tuplaksi, joku siellä lauloi iha nuotin vierestä... Niiiin suloista :D Ja mun oma starani istui lavalla ja yskähti pari kertaa - roolinsa oli flunssan saanut tonttu. Tai yksi niistä. Esityksessä oli hyvä opetuskin (se tosin oli paljastettu mulle jo eilen ;) )... "Muistakaa myös kaiken kiireen keskellä välillä pitää hauskaa!!!"

Joulujuhlan jälkeen kävin kaupassa ja sitten tulikin äkkilähtö kauemmas kaupoille ja postiin ja pakettiautomaatille, koska *joulusensuuri*, mutta sainpahan niitäkin asioita hoidettua. Nyt voi vihdoin rentoutua kotona - ja oikeastaan painua piakkoin pehkuihin :)

Että näin paljon taas treeniä mun päivässä - vaikka kyllä mä sen Ikeareissun melkein Heiaheiaan voisin merkitäkin... Huomenna taidan juoksennella vähän vähemmän - mutta juoksentelen kuitenkin :D
No jos mä voisin joulupukilta saada tosta vaan ne näkyvät vatsalihakset, niin voisin jopa unohtaa tuon viinilasillisen :P

17. & 18. Mietintää läheisistä ja lihasten murjontaa

Sain tädiltäni enkelin <3
Kävin tiistaina tätini kanssa kahvilla. Melkein yllätin itsenikin kysyessäni olisiko hänellä aikaa tavata - tätinikin oli positiivisesti yllättynyt. Oli mahdottoman mukava nähdä pitkästä aikaa ja jutella kuulumisia, istuskella kaksin ja ihan rauhassa :) Emme olleet nähneet pitkään aikaan vaikka asumme vierekkäisissä kaupungeissa... Jotenkin ihan hassua. Niin lähellä ja mukamas niin kaukana.

Miksi sitten yhteydenpito läheisiin on joskus niin vaikeaa? En usko olevani ainoa, joka ei saa aikaiseksi soittaa tai viestittää, saati sopia tapaamisia. Päätinkin uuden vuoden lupaukseni liittyvän tähän asiaan - mun sukulaiseni ovat kuitenkin ihania ja meidän välit on hyvät, joten ei ole mitään syytä olla pitämättä yhteyttä. Paitsi oma laiskuus ja aikaansaamattomuus. Niin hyvin kuin tiedostan esimerkiksi sen, että parisuhde vaatii vaivannäköä ja hoitamista, ja tiedän etten voi olla kadota ystävieni elämästä ilman että se vaikuttaisi väleihimme - miksi sitten oletan että muut läheiset ja sukulaiset pysyvät läheisinä ilman evän liikauttamista???

Mulla on paljon mulle tärkeitä ihmisiä, mutta näiden ajatusten myötä aloin miettimään että tietääkö ne ihmiset sitä? Oonko mä koskaan sanonut asiaa ääneen? Ja koska mä en soittele enkä viestittele, niin eivät kai mun tärkeät ajattele olevansa vähemmän tärkeitä? Iski siis pieni morkkis tästä... Mutta onneksi asioille voi aina tehdä jotain, eikä tätä morkkista tarvitse tuntea uudestaan :)






Tänään kävin hierojalla. Kerran aiemmin olen käynyt hartiahieronnassa, ja kosmetologikoulussa hierontoja annettiin ja saatiin puolin ja toisin (oi niitä aikoja...) kun harjoiteltiin "normaalia" tai kuumakivihierontaa. Nyt kuitenkin varasin itselleni mojovan 90 minuutin ajan Suomen Urheiluhierojaopistolta. Hinnat siellä sopivat juuri ja juuri mun pieneen budjettiini, ja jumissa olevat lihakset oli pakko saada hoidettua jotenkin. Ja olinkin ihan oikeassa jumituksistani... Oikeassa reidessä ongelmia aiheutti lihaksen kiinnityskohta, ja yllätys oli että itse reisilihas olikin vasemmassa jalassa enemmän jumissa. Olisiko sitten aiheutunut oikean jalan ongelmista se... Samoin yläselkä ja hartiat olivat aikamoisessa kunnossa, ja niihin keskityttiinkin hieronnassa suurin osa ajasta. Onneksi, koska selkämuhkuroiden hierominen ei tehnyt ihan niin kipeää kuin reisien möyhentäminen.

Uusi aika on varattu tammikuuksi, saa nähdä helpottaako jumit yhden kerran jälkeen. Selässä ainakin tuntuu että jotain on sille tehty ja oikea lonkka tuntui kevyemmältä jo hieronnasta lähtiessä.

Se huimaus hieronnan jälkeen on ihmeellistä... Pää on sekaisempi kuin karusellissä pyörimisen jälkeen. Tuntuu että veri ainakin on lähtenyt kunnolla kiertämään :)

Nyt nukkumaan, valvoin jo ihan liian myöhään. Huomenna lähden sauvakävelylle, jos vaikka saisin vetristettyä hartioita vielä lisää :D

Mun famuni tekee joka joulu ikkunaansa tonttumaailman - eikö ole ihana :D

maanantai 16. joulukuuta 2013

16. Jännät paikat!


Ilmoittauduin tänään virallisesti emoehdokkaaksi. Meillä on jo pitkään ollut ajatuksena hankkia Mimmille kaveri ja perjantaina laitoinkin meiliä yhdestä pikkukissasta. Olivat kuitenkin sitä mieltä että kyseinen kissa olisi meille liian arka, mutta ehdottivat meille ylläolevaa söpöyttä :) Mua haastateltiin tarkasti puhelimessa ja nyt jännityksellä odotan onko kissan hoitaja myös sitä mieltä että meidän poppoo sopisi misulle uudeksi kodiksi... Jos, niin sitten päästään katsomaan kissaa, ja sitten on vielä päivän harkinta-aika ennen kuin sovitaan kotiutumisesta. Oijoi, pitäkää peukkuja! :D

Mutta päivän asiaan. (Tai, voiko olla tärkeempää asiaa kuin ehkä uus perheenjäsen???) Tänään mä mietin jouluruokia. Hirveän paljon oon kuullu ihmisten jouluruokaperinteistä, ja osa niistä kuulostaa mun korvaan ihan oudoilta. Jotkut mun jutut taas kuulostaa hassulle toisten korviin. Mitä teiän mielestä joulupöydässä pitää olla, olis kiva kuulla? :D

Ihan kaikista eniten mä tykkään alkuruoista (niinkuin aina joka paikassa) eli kalat täytyy olla kohdillaan. Joulupöydässä pitää olla lohta, siikaa, silliä, silakkaa jos jonkinlaista, mätiä, smetanaa ja sipulia... Ja perunaa jotta kalalle ja mädille ois joku kuljetusalusta. Mä santsaan ihan huoletta aina jo tässä vaiheessa. 
Slurps :P
Rosollia täytyy tietenkin löytyä, se taas ilman silliä. Ja kaikista parasta on jos päälle saa vaaleanpunaista kermavaahtoa. Sienisalaatti, se kuuluu myös joulupöytään - itse tehtynä. Leivän otan mieluiten tummana ja siirappisena :D

Pienenä söin aattoaterialla vain kaksi ananasrengasta ja suolaherneitä (pakasteherneitä syödään muulloin, purkkiherneitä jouluna!). Oletettavasti joulupukin odotus oli niin rankkaa hommaa ettei ruoka oikein jaksanut maistua. Silti istuin kiltisti pöydässä ja kuuntelin aikuisten juttuja.
Joten - ananasrenkaita ja purkkiherneitä - must.

Sitten päästään pääruokaan... Kinkkua (olisitteko arvanneet???) ja laatikoita kuuluu olla. Porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa. Maksalaatikko ei mulla kuulu joulupöytään, mutta monessa joulupöydässä tiedän sitä olevan. Meillä ei myöskään ole koskaan ollut Karjalanpaistia, mutta kuuluisiko se enemmän itä-Suomen suunnalta tulevien jouluun?

Jälkiruoaksi jouluna on aina hedelmäsalaattia. Ei mitään raskasta enää jaksaisikaan. Kerran vai kaksi kun joulua on vietetty meidän luona oon mä tehnyt jälkiruoaksi sitä ihanaa joulun makuista marmorijäädykettä jonka ohje löytyy täältä.

Lautasilla silleja ja katkarapuhässäköitä :)
Välillä mä olen miettinyt kinkun tilalle sisäfilettä ja kalan kylkeen sushia, mutta ei ole tullut kokeiltua... Vielä ;) Kyllä mä avoin olen kaikenlaisille uusille jutuille, mut parasta on kun pöydästä löytyy ne vanhat tutut jutut jotka sieltä on aina löytynyt. Lisänä voi sitten olla jotain muuta :) Kuten esimerkiksi sirkkoja joita siskoni teki viime jouluna ja jotka ikävä kyllä meni multa ohi kun ei oltu samassa paikassa tapanina... Jos haluatte kokeilla, resepti paistettuihin sirkkoihin löytyy siskon blogista täältä ;)

Onko sulla joku sellainen ruoka jota et vois kuvitellakaan joulupöytään? Mä en ehkä ihan heti osais ajatella mitään pastaruokia. Toisaalta - miksei?

Löysin muuten tietokoneen uumenista kuvia viime vuoden joulukorteista :D Niistä, mihin tein askartelumassasta sydämiä joihin kaulin pitsikankaalla kuvioita. Tähän loppuun kooste niistä :)

Nämä onnistu tosi kivasti :)